Teen työtä elääkseni – en elä tehdäkseni työtä

Niinpä, ohjaako työ elämää, vai minä itse?

Päivässä on 24 tuntia, mutta miten monta niistä pitäisi käyttää työhön? Kaiketi suurimmalla osalla meistä on työsopimus jossa mainitaan sovittua korvausta vastaan odotettu työaika. Vaan kuinka moni meistä on istunut tunnin jos toisenkin enemmän illan ja yönkin tummuessa ympärillä? Joskus olen pohtinut tällöin töiden ohjausta ja niiden merkityksellisyyttä. Varsinkin joissain työpaikoissa, joissa toistuvasti samat kollegani pystyivät noudattamaan ns. normaalia työaikaa ja toistuvasti toiset istuivat puurtamassa. Johtuuko se ihmisten kyvyttömyydestä tehdä työt normaalin työajan puitteissa? Johtuuko se töiden organisoimisesta laajemmin eri organisaatioissa? Vai vain tavasta, tottumuksesta sitoutua siihen, mitä tekee?