Solmuja
Veneilyä
Haluatko kunnostamaan purjevenettä?
Purjeveneen tarina
Veneen työlistaa
Purjevene
Remontointia 1
Paketoitu Ohlson
Remontointia 2
Favola vesille
2004 Purjehdus
2005 Purjehdus
2006 Purjehdus
2006 Purjehdus 2
2007 Purjehdus
2007 Purjehduksia
2008 purjehdus
Vedenpaisumus
Turvallisuus-koulutus
Espoo-Suursaari
Volvo Suursaari Race 2006
Purjehdus-
kilpailukuvia
Remontointia 3
Remontointia 4
Remontointia 5
Linkkejä

Espoo-Suursaari -Race 2005

Elämäni ensimmäinen avomeripurjehdus alkoi heti kilpailulla. Tuttuni pyysi lyhyellä varoitusajalla mukaan purjehtimaan ystävänsä veneeseen. Olin täysin noviisi muihin mukana olleisiin verrattuna. Mutta perille päästiin mukanaolostani huolimatta. Matka tehtiin pelkän pc:n ja gps:n avulla.Merikortteja ei ollut mukana.

Lähtö meni ihan ok, samoin matka ohi Kalbådagrundin. Luodematalaa ja Kotkanporttia lähestyttäessä painoimme liikaa pohjoiseen ja hävisimme ainakin tunnin siinä kryssiessä. PC-merikartan kuvan ja tuulten mukaan olisi pitänyt mennä hyvin paljon etelämmäksi, mutta jotenkin se vain jäi huomioimatta ja jatkoimme liian pohjoista kurssia.

Suursaari löydettiin lopulta, ja pääsimme hieman ulompaa kiertäen yhdestä pläkään joutuneesta veneestä ohi. Aloimme virittämään hyvissä ajoin spinnua joka nostetiin helposti ylös Suursaaren eteläkärjessä.

Samaan aikaan ympärillä: yksi purjevene sai spinnunsa etustaagin ympärille ja toinen broachaili mallikkaasti edessämme. Niitä sitten hieman huvittuneina seuraillessa hymy hyytyi pian kun spinnustamme kuului terävä repeämän ääni. Ei kun spinua alasrepimään josta lopulta vain reunat jäljellä.

Ulompana etelässä näytti olevan yksi vene masto kannellaan. Jälkeenpäin kuulin, että kisassa oli katkennut neljä mastoa, useampi spinnu hajonnut, yksi peräsin hajonnut, moni vene keskeyttänyt eri syistä.

No Suursaaren eteläpäästä genoalla kohti Kotkanporttia jonka jälkeen oli tarkoitus nostaa keskikokoinen spinnu ylös (se pienin oli jo siis revennyt). Miehistö hämmästeli nostettuaan suurimman spinnun mastoon, mutta sinne se sai jäädä - kohti Helsinkiä. Samaan aikaan tuuli nousi ja keräsi aikamoisen mainingin, kolmatta metriä taisivat olla korkeimmillaan.
Illalla yhdentoista aikaan alkoi sade. Vene teki aikamoisia ennätyksiä aallonharjalla surffatessa.. ennen 9.7 kn kovin nopeus, nyt 11.3 kn.

Jossain vaiheessa kysyin muulta miehistöltä jotka olivat valveilla, jotta voinko tehdä jotain - vastaus ei, painu nukkumaan. No minä menin.
Olimme sopineet parin tunnin vuorot ja nousin sen mukaan ylös kysymään tarvitaanko miehistöä kannella. Kukaan sitloorassa istuneista ei vastannut.
Ei kun takaisin petiin. Tunnin päästä uudelleen kysymään: vastaus, painu nukkumaan.. No lopulta viiden aikaan aamusta nousin ja menin mitään kysymättä kannelle.. silloin jo Koirasaarten luona ja maali hyvin lähellä.

Maalissa olimme 6.25. Purjeet alas ja kone käyntiin, akut tyhjät. Pääsimme kuitenkin liukumalla laituriin ja edelleen Pentalan sataman ravintolaan. Siellä selvisi kisatuomareilta, että yksikään matkalla tehty vhf-ilmoitus ei ollut mennyt perille. Kahdesta olimme saaneet kuittauksen jonka useampi miehistön jäsen kuuli. Ilmeisesti kuulemamme kuittaukset olivat koskeneet jonkun toisen veneen ilmoituksia.

Kun olimme saaneet vähän syötyä oli tarkoitus lähteä kohti Lauttasaarta ja veneen kotisatamaan. Haasteena tyhjät akut ja tyyni keli - pujeilla lähtö ei oikein tullut kysymykseen, moottorikin oli käyttökelvoton ilman virtaa.

No kävin kysymässä laiturille kokoontuneilta ihmisiltä josko kenelläkään olisi akkua lainaksi. Komean Swanin kannelta sain eräältä naisistolta hymyjä osakseni, mutta sain potkuriakselinsa ympärille köyden sotkeneelta veneen miehistöltä akun lainaksi ja saimme koneen käyntiin.

Kone toimi hyvin ja olimme lähdössä matkaan kun naapuriveneestä pyydettiin hinausapua. Heidän moottorinsa ei myöskään käynnistynyt. Otimme veneen hinaukseen ja tovin päästä oma moottorimme alkoi savuttaa ja piipittää. Hinaus loppui osaltamme siihen, ja hinattava nosti purjeet ja suuntasi kotiin. Me käänsimme kohti laituria takaisin. Kun lähestyimme rantaa löysimme sen ainoan kiven joka oli laiturin eteläpäässä. Siitä selvittiin kiskomalla poijuköydestä vene takaisin ulommaksi ja moottoria huudattaen seuraavaan poijuun. Urakoimme moottorin kanssa tovin ja lähdimme koettamaan matkantekoa uudelleen. Pääsimme jonkin matkan päähän satamasta kun kone taas alkoi savuttamaan ja piipittämään. Siinä vaiheessa tuuli vielä hieman ja saimme purjeilla vauhtia veneeseen.

Tuuli kuitenkin tyyntyi melko pian ja pyysimme / saimme hinausapua veneeltä jonka moottori meinasi myös laueta kun meidän vene oli niin raskas.. eli hinaus loppui siihen. Siinä sitten lilluttiin ja koitettiin korjata moottoria. Purimme ja kasasimme vesipumppua minkä ehdimme, kokeilimme erilaisia lappoja ja saimme lopulta viritettyä jäähdytysvedelle syöttötavan kun saimmekin hinausapua perille saakka. Käytännössä moottorin ongelmana oli tukos veden sisääntulossa ennen vesipumppua.

Lauttasaaressa olimme HSK:n laiturissa lopulta kolmen jälkeen.

Onneksi omalla veneellä ei ihan noin rankkoja keikkoja avomerelle varsinkaan kisaviikonlopun kaltaisissa tuulissa ja sateissa tule toistaiseksi harkittua. Kokemusta tuli kyllä rutkasti lisää.

Tässä kuvasatoa purjehduksesta.